Kaivostoiminta käynnistyi Outokummussa 1910. Kuparikaivos merkitsi myös Viuruniemelle uusia aikoja, olihan kylä elänyt karjatalousvaltaisesta maataloudesta aiemmin. Nyt siis monet kyläläiset menivät ”yhtiölle” töihin. Salonkylän miehet Otto Keronen, Taneli ja Otto Tiilikainen sekä Johannes Koistinen pohjoiskylältä olivat ensimmäisiä kaivosmiehiä Viuruniemestä. Kaivoksen avaaminen paransi myös viuruniemeläisten kulkuyhteyksiä, sillä yhtiö rakensi Pitkälahteen kapearaitaisen junaradan 1918 lähinnä malmin- ja puutavarankuljetusta varten. Malmijunat kuljettivat myös siviiliväestöä asioilleen Outokumpuun ja takaisin. Kesällä oli käytössä avovaunu, joka oli suosittu. Etenkin lapsille junareissu oli mieliin painuva. Outokummun kuparikaivoksen alkuaikoina kaivoksen malmi kuljetettiin vesiteitse Pitkälahden satamasta Juojärven rannalta lotjilla (esim. Elsa-proomu) kanavien kautta sulatoille. Takaisin päin vaunut rahtasivat halkoja Juojärven vesistöalueelta kaivoksen energiatuotannon voiman lähteeksi. Malmikuljetusta oli vain pari vuotta, sitten pelkkää tavaran, lähinnä puun kuljetusta. Outokummun kaivosmuseon kuvia: Pitkälahden sataman lastausiltaa, Pitkälahden radan varrelta,Pitkälahden juna v. 1955

Muistona tuolta ajalta Pitkälahdessa on yhä toimiva satama-alue 1910- ja 1920- luvulta. Outokumpu- yhtiö tuki työntekijöiden vapaa-ajan virkistysmahdollisuuksia rakentamalla Pitkälahden satamaan venevajoja (156 kpl) ja Luotoniemeen kesämökkejä työntekijöidensä käyttöön.  Sataman luoteispuolelle Luotoniemeen rakennettiin 30-luvulla firman kesänviettopaikka. Luotoniemen maja oli käytössä, ensin insinöörikunnalla, sittemmin rakennettiin kokonainen lomakylä, jossa riitti nauttijoita vuosikymmenet. Kaivosyhtiön henkilökunta sai vuokrata lomaviikkoja, Edelleenkin vielä satakunta yksityiskäytössä olevaa venevajaa komistaa satama-aluetta. Antero Hakapään muistitiedon mukaan Outokumpu yhtiön pitkäaikainen johtaja, vuorineuvos Eero Mäkinen osti maata Hackmannilta ja rakennutti "kalamajan" Pitkäniemelle kesänviettopaikaksi. Edellä mainitut rakennukset ovat edelleen paikallaan. Outokummun kaivosmuseon kuvia: Viuruniemen Pitkäniemen ilmakuva vuodelta 1946, Pitkälahden venevajoja 90-luvulla.

Rautatie Pitkälahteen purettiin sodan jälkeen ja radan pohjalle rakennettiin tie. Tämän jälkeen yhtiön bussit kuljettivat yhtiön työläisiä, koululaisia ja kyläläisiä Outokumpuun ja takaisin. Kuparin ehtymisen vuoksi kaivostoiminta hiljeni ja päättyi lopullisesti vuonna 1989. Yhteensä 75 vuotta Outokummun kaivostoiminta vaikutti ja toi hyvinvointia myös Viuruniemen kylälle. 

Liikenneyhteydet ovat olleet merkittäviä kylän kehittymisen ja tiedon kulun kannalta. Kuopio-Joensuun tien rakentaminen aloitettiin jo 1870-lla, mutta valmiiksi se saatiin vasta 1886 liperiläisten ja polvijärveläisten hidastaessa hanketta (Liperi ja Polvijärvi halusivat tien kulkevan omien kuntakeskustensa kautta). Ohtaansalmeen ei tehty vielä tuolloin siltaa vaan lauttayhteys. Vanha Maljasalmen ja Viuruniemen kirkkotie valmistui 1892 Kuusjärven kirkolle valtion hätäaputöinä. Viuruniemen kylätie alkoi Seppälän rannasta ja sai valtion apua jo 1907 (Paavo Pietarisen ja Reino Räsäsen muistitieto).

Outokummun malmin kuljetusta varten rakennettiin rautatie Joensuusta Viinijärven kautta Sysmäjärvelle 1926-28. Silloinen Tasavallan presidentti Relander oli juhlistamassa radan vihkiäisiä. Tämän radan valmistuminen vähensi Pitkänlahden radan käyttöä malmikuljetuksiin. Vähän myöhemmin 1932-1940 rakennettiin Varkaus-Viinijärvi poikkirata, joka otettiin käyttöön puolivalmiina talvisodan aikana. Viinijärvestä tuli siis risteysasema. Nykyinen Viuruniementie rakennettiin yhtiön rautatien pohjalle paljon myöhemmin vasta 1950-luvulla. Apajalahden tie Varkauteen päin valmistui myös 1950-luvulla.

Viuruniemen kyläkoulu perustettiin 1919 (kts. sanomalehti Ilmarinen vuodelta 1871 jossa todettiin koulun tarpeellisuus)) ja lakkautettiin 1993. Koulu toimi ensin Antikkalassa ja sitten Kervilässä 1920-1922 kunnes koulurakennus valmistui. Koulu rakennettiin Hackmanin omistamalle maalle tontilta nostetuista hirsistä. Rakentajana oli ainakin Kalle Pietarinen. Antti Leinonen toimi pitkään opettajana Viuruniemen koulussa. Leinonen opetti kyläläisiä kahdessa sukupolvessa 1920-luvulta alkaen. 1950-luvulla oppilaita oli vajaat 70. Lakkautusvuonna 1993 heitä oli enää yhdeksän. Koulun viimeisin opettaja ennen lakkauttamista oli Osmo Korhonen. 

Kauppoja kylällä on ollut useita. Ensimmäinen kauppa oli Valajan talossa pohjoispäädyssä 1920-luvulla. Se oli osuuskauppa, jota piti talossa asuva neiti (Hilkka Antikaisen muistitietoa). ”Kalle Uolu” Kerosen kauppa 1920-luvun alusta 1930-luvun alkuun koulun luona. Kervilän kauppa oli 1930:lta sotaan asti ja Kaksolassa -30-luvulta 50-luvulle, molemmat sekatavarakauppoja. Nummisen kauppa toimi 70-luvun alkupuolelle asti ja pohjoiskylällä oli toinenkin kauppa, Kokkosen kauppa. 
Alkujaan Nummisen kauppa oli asuintalon kamarissa, myöhemmin kaupalle rakennettiin oma siipi. Aila Ojala toimi kauppaneitinä jo kouluaikoina, siis 12-vuotiaana.  Aamulla ennen kouluun menoa ja koulun jälkeen illalla hän hoiti kauppaa. 1945 Olavi Nummisella oli ensimmäinen autonsa käytössä. 20-vuotiaana Aila Ojala sai   ajokortin ensimmäisenä naisena kylällä 60-luvulla suoritettuaan inssiajon Joensuussa.

Nummisen kauppaan tuli myös kylän posti. Postin Olavi Numminen toi kauppaan, jossa se lajiteltiin eteenpäin vietäväksi. Postin kanssa samalla vietiin myös ostokset. Posti jätettiin yhteislaatikkoihin, joista ihmiset kävi hakemassa omansa. Jakelupaikkoja oli neljä: Mattilan risteys, Kervilä (postiasema 2), koulu ja Salonkylä. Postin tulo oli odotettu tapahtuma. Ihmiset tulivat hyvissä ajoin niin että ennättivät tehdä ostokset odotellessaan. Myös kerrottiin juttuja  ja kuultiin kylän kuulumiset.

Jotkut kyläläisistä ovat tulleet tutuiksi myös suuremmalle yleisölle, tässä muutamia esimerkkejä:  

Antti Rissanen toimi kunnan luottamustehtävissä mm sosiaalilautakunnassa. Otto Voutilainen oli herastuomari ja kunnan luottamushenkilö. Myös Eino Antikainen oli herastuomari. Pertti Voutilainen toimi Outokumpu Oy:n pääjohtajana ja myöhemmin Kansallisosakepankin pääjohtajana. Nykyviuruniemeläisistä Paavo Räsänen toimii kunnan luottamustehtävissä. Yrittäjistä liikenteenharjoittaja Olavi Numminen (säiliöautot, taksi) ja myöhemmin poikansa Ossi toimivat merkittävällä tavalla Viuruniemessä. Entinen viuruniemeläinen  kuuluisa raviohjastaja ja -valmentaja Esa Holopainen on valittu kolme kertaa Suomen parhaimmaksi raviohjastajaksi.

Kylällä toimi myös kaikkien tuntema parturi-kampaaja Anna Miettinen. Hänellä oli reuma jota hoidettiin Heinolan reumasairaalassa useilla leikkauksilla. Reumasairaudesta huolimatta hän leikkasi kyläläisten hiuksia ja näin elätti itsensä. Anna kuoli 1965.

Kylällä on toiminut ja toimii edelleen monia yhdistyksiä. Maamiesseura, maa- ja kotitalousnaiset, urheiluseura ja pyhäkoulutoiminta on aikanaan ollut vireää, mutta myöhemmin hiipunut. Marttayhdistys (perustettu 19.4.1936) metsästysseura (perustettu 17.11.1968. perustajajäseniä Seppo Antikainen, Antero Räsänen, Kaarlo Mielonen, Tuomo Holopainen, Heikki Tiilikainen, Jorma Piiparinen, Kauko Räsänen ja Eero Koistinen ja Mikko Räsänen), Viuruniemen lähetyspiiri (perustettu v.1953) ja kalastuskunta toimivat aktiivisesti edelleen. Kalastuksesta nuottakalastus on ollut perinteisesti merkittävää Viuruniemessä ja vanhoja nuottakotia on yhä säilynyt kylällä. Eila Malinen (nyk. Sormunen) kirjoitti nuotanvedosta opinnäytetyön v. 1957.

Seurakuntatoimintaan kuului, että kylän taloissa pidettiin kinkereitä. Kinkerijärjestys meni talojen rekisterinumeron mukaan, Aluksi kinkerit olivat kaksipäiväisiä, mutta 50-luvulla ne muuttuivat yksipäiväisiksi. Kokonaiset koululuokatkin osallistuivat aiemmin kinkereihin. Rippikouluun tulevia myös kuulusteltiin. Käskyt ja niiden selitykset piti osata. Kinkeritoiminta jatkuu edelleenkin 2000-luvulla kylällä.

Kylätoimikunta perustettiin vuonna 1979. Vuonna 2006 kylätoimikunnasta tuli kyläyhdistys ja esimerkkinä kylän kehittämistoiminnasta on myös nämä nettisivut.

Lypsyniemen kylätalo valmistui vuonna 1997 ja sauna vuonna 2001. Kylätalon syntyhistoriaan liittyy mielenkiintoinen tarina. Kun Enso-Gutzeit myi aikanaan saaritontteja Juojärveltä, teki se erehdyksessä kaupat myös jakokunnan omistuksessa olleesta saaresta. Vahingon tultua ilmi kauppoja oli myöhäistä peruuttaa, mutta korvaukseksi yhtiö tarjosi kyläläisille tonttia Lypsyniemestä.  

Alkujaan Viuruniemi kuten muutkin ympärillä olevat kylät kuuluivat siis Liperin suurkuntaan. Suur-Liperin v. 1855 maakirja mainitsee Viuruniemen kylän. Kuusjärvi lohkaistiin Liperistä omaksi kunnaksi vuonna 1875. Myöhemmin kun kaivostoiminnan ansiosta Outokummun keskusta kehittyi Kuusjärveä vilkkaammin, oli perusteltua muuttaa kunnan nimeksi Outokumpu, kts. Suomen Sukututkimusseuran sivut Outokummun seurakunnasta. Nimimuutos Kuusjärvestä Outokummuksi tuli vasta vuonna 1968. Outokumpu muuttui kaupungiksi 1977 oltuaan vuosina 1968 – 1977 kauppalana. Useimpien viuruniemeläisten syntymäpaikka on siis Kuusjärvi, vaikkakin he nykyisin ovatkin Outokummun kaupungin asukkaita.